Matalan kynnyksen ja korkean laadun ohjausta etsimässä

Uraohjauskeskustelu tapahtuu yleensä ohjaajan reviirillä, työhuoneessa, johon opiskelijan voi olla hankalaa ajatella tulevansa. Vain rohkeimmat ja uteliaimmat opiskelijat, joilla on kokemuksia siitä, että itse voivat muokata omaa elämäänsä ja siitä, että on toisia jotka voivat siinä auttaa, hakevat entuudestaan tuntemattomasta ammattilaisesta keskustelukumppania elämänsä ja uransa pohdintoihin.

Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella sekä urapsykologin palvelu että opintopsykologien palvelu on sijoitettu yhdelle valtaväylistä, jota pitkin opiskelijat kulkevat kandivaiheen luennoilleen eri saleihin. Aulassa istuu opiskelijoita tekemässä ryhmätöitä ja neuvomassa toisiaan matematiikan tehtävissä. On siis helppo nähdä, kuka opiskelija uraohjauksen ovesta kulloinkin menee ja tulee.  Tämä viestii, että psy-alkuisten ammattilaisten palvelussa asiointi on normaalia ja tavallista, ja ehkä se opettaa hyödyntämään muitakin asiantuntijayhteiskunnan palveluja.

Työskentelyn tavoite löytyy esteitä madaltamalla

Olen käynyt muutaman kerran ohjauskeskustelua Otaniemen nurmikoilla kävellen. Aivot saavat happea, yhteistyön punainen lanka saattaa syntyä nopeammin ja keskustelusta tulee tasaveroisempi (parimetrinen teekkari ja reilut puolitoistametrinen urapsykologi, sait varmaan mielikuvan). Pieni kävelylenkki sisältää tasavertaisen kohtaamisen idean, jossa kumpikin on oman alueensa asiantuntija, opiskelija oman itsensä ja minä psykologisen uraohjauksen alueen.

On tavallista, että opiskelija saattaa kokea vaikeutta aloittaa lopputyön tekeminen. Ohjaussessiossa voidaan etsiä yhdessä etsiä keinoja päästä tekemisen alkuun, ideoida lopputyön aiheita ja listata organisaatioita joihin esittää ideansa.  Joskus opiskelija harkitsee opintojensa keskeyttämistä pyrkiäkseen muuhun korkeakouluun, ja silloin voidaan tavata muutamia kertoja arvioidaksemme yhdessä onko hänen työskentelynsä riittävän pitkäjänteistä, eli miten hänen nykyminänsä ja tulevaisuuden minänsä juttelevat keskenään. Opiskelija valmistautuu pääsykokeisiin ja tutkii samalla kykyään luottaa ponnisteluunsa ja pärjäämiseensä. Uraohjaus on usein varsin käytännöllistä esteiden madaltamista ja ongelman kiertämistä katsomalla toisesta näkökulmasta, josta löytyy työskentelylle yhteinen tavoite.

Diginatiivien opiskelumotivaation tukena

Diginatiivit opiskelijat ovat tottuneet nopeiden päätösten elämään: jos laskuharjoitukset eivät motivoi, on vaikeaa olla menemättä nettiin, jossa motivoituminen tarjoillaan valmiina. Tapaan yhä enemmän opiskelijoita, joille on yllätys, että motivaatio ei aina tule samassa paketissa opiskelupaikan kanssa. Ohjaaja on usein jonkinlainen määräaikainen apuego, joka vetää asiakasta kohti tulevaisuutta, kannustaa tekemään päätöksiä ja ponnistelemaan niiden eteen. Toisilla kysymysmerkkinä on lähitulevaisuus, toisilla elämän suunnittelu. Joskus oikea-aikainen käytännön neuvokin voi riittää, jotta fokus muuttuu ja tavoitetta voi lähestyä toisesta suunnasta. Laatua on etsiä tapoja sovittaa yhteistyön sisältö, menetelmät ja työskentelyn aikajänne asiakkaalle sopiviksi.

Kohti omien arvojen mukaista tulevaisuutta

Osa opiskelijoista havahtuu siihen, että arvoihin liittyvistä syistä eivät haluakaan sijoittua opintojensa tyypillisiin työtehtäviin, ja pelkäävät mahtumistaan työmarkkinoille. Rahoituksen opiskelija, joka on ahdistunut työssä rahoitusalan konsulttiyhtiössä, saattaa sen sijaan pärjätä mainiosti sijoituspalveluyrityksiä valvovan viranomaisen tehtävässä.

Työskentelyn iloja on tavata kandivaiheessa opiskelija, joka palaa asiaan uudelleen maisterivaiheessa, rakentuneena ja sädehtien levollisuutta, jonka pärjääminen maailman toisella puolella vaihto-opinnoissa jättää ihmiseen. Silloin näkee jo miltei päältä, että opiskelijan on tullut aika karistaa jaloistaan vanhan kampuksen tomut ja lehahtaa maailmaan palatakseen myöhemmin alumnina kertomaan omasta urapolustaan opiskelijoille.

Eräs professori sanoi omaa opetustaan esitellessään:  ”Yliopistohan ei omista oppimista, se omistaa vain tutkinnot.”  Tämän näkökulman haluaisin oppia välittämään valmistuville opiskelijoille.


Kirjoittaja Seija Leppänen on urapsykologi Aalto yliopistolla ja Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n hallituksen jäsen. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s